Leopardigekkoja on yleensä hyvin saatavilla Suomessa niin eläinkaupoissa kuin kasvattajillakin. Leopardigekot lisääntyvät keväisin ja kesällä, jolloin myös poikasia on runsaasti tarjolla. Suomessa syntynyt ja kasvatettu gekko on useimmiten parempi vaihtoehto kuin ulkomailta tuodut liskot. Kasvattajalta hankittu poikanen on todennäköisesti terve ja hyvin ruokittu, ja kasvattajalta saa myös usein hyviä neuvoja ja opastusta liskon hoitoon jatkossakin. Osa eläinkaupoissa myytävistä leogekoista voi kantaa suolistoloisia, jotka pitää hoitaa pois matokuurilla. Madotukseen käyetetään Axilur® -nimistä valmistetta, jota myydään apteekissa ilman reseptiä. Annostus on kuitenkin eri kuin kissoilla ja koirilla, ja oikea annostus täytyy varmistaa eläinlääkäriltä.
Leogekon terveys täytyy tarkistaa päällisin puolin ennen ostopäätöstä. Terve gekko on hyvinsyöneen näköinen: luut eivät törrötä lonkkien ja selän kohdalla ja hännässä tulisi olla hieman pyöreyttä. Pienillä poikasilla häntä ei yleensä ole vielä kovin paksu, koska poikanen käyttää ravinnon kasvamiseen. Aikuisella sitävastoin ylimääräinen ravinto kerääntyy rasvana häntään. Silmien täytyy olla kirkkaat ja avoimet, sieraimista ei saa tulla mitään eritettä ja peräpään seudun tulee olla puhdas ulosteista. Terve eläin myös reagoi kun sitä häiritään ja kosketetaan. Tosin kesy gekko ei välttämättä reagoi kosketukseen kovin voimakkaasti, mutta toisaalta lisko ei saa vaikuttaa apaattiselta tai veltolta.
Leopardigekko kuljetetaan kotiin pienessä rasiassa, jonka kanteen tehdään muutamia ilmareikiä. Rasia puolestaan laitetaan kylmälaukkuun tai styroxlaatikkoon. Jos sää on kylmä (alle 20 °C), kylmälaukkuun laitetaan pullollinen haaleaa vettä, jotta lämpötila pysyisi matkan ajan sopivana. Jos taas on kuuma päivä, voidaan pulloon laittaa huoneenlämpöistä vettä tasaamaan lämpötiloja.
Kotona gekko asetetaan rasioineen uuteen valmiiksi sisustettuun terraarioon ja liskon annetaan tulla itse pois kuljetusrasiasta. Gekolle voidaan tarjota ruokaa jo samana iltana, mutta on hyvin tavallista, että lisko paastoaa jopa viikon verran uudessa kodissa. Gekon annetaan kotiutua rauhassa uuteen ympäristöönsä. Kun lisko on syönyt hyvin ainakin kahden viikon ajan, voidaan sitä alkaa varovaisesti totuttamaan käteen ja käsittelyyn.
Poikasen terraario
Pienelle poikaselle sopii ensiasunnoksi 31-litrainen SmartStore-laatikko, josta löytyy talouspaperia, wetbox, piilo, kalkkikuppi ja vesikuppi. Wetboxin puoleinen pääty on lämmitetty pienellä lämpömatolla. |
Leopardigekon poikasen terraarioksi käy pohjapinnaltaan noin 20x30 cm kokoinen terraario. Terraario voi olla lasia, puuta tai muovia, kunhan se on helppo pitää puhtaana. Reunojen korkeuden tulee olla vähintään 20 cm, jos tilassa ei ole kattoa. Muuten on mahdollista, että lisko pääse karkuteille. Poikasen voi myös laittaa heti aikuiselle suunniteltuun terraarioon, kunhan vesiastiat ja ruokakipot ovat riittävän matalareunaisia ja terraariossa on paljon ahtaita piiloja.
Poikaselle ainoa mahdollinen pohjamateriaali on paperi: talouspaperi, sanomalehti tai painamaton paperi. Leopardigekot alkavat herkästi maistelemaan terraarion pohjamateriaalia, ja varsinkin poikaset saavat hiekansyönnistä suolistotukoksen, joka johtaa hoitamattomana kuolemaan. Paperipohjasta voidaan siirtyä muihin materiaaleihin liskon ollessa noin vuoden ikäinen. Leopardigekot ulostavat yleensä samaan paikkaan, mikä helpottaa terraarion siivousta.
Poikasterraarion tärkeimmät sisusteet ovat wetbox, piilopaikat, matareunainen vesiastia, kalkkikippo ja ruokakuppi. Lisäksi terraarioon voi halutessaan laittaa kiviä ja kantoja kiipeilyä varten sekä tekokasveja tuomaan viihtyisyyttä. Eläviä kuivassa viihtyviä kasvejakin voidaan käyttää jos terraario on riittävän valoisa. Wetboxin voi tehdä vaikkapa matalasta muovirasiasta, jonka kanteen leikataan kulkuaukko. Wetboxin sisälle laitetaan kosteaa lannoittamatonta turvetta ja rasia sijoitetaan terraarion lämpimään kohtaan. Piilopaikkoja voi tehdä esimerkiksi wc-paperirullista, puulaatikoista, korkkikaarnan puolikkaista ja halkaistuista kukkaruukuista. Pieniä lasitettuja kukkaruukun aluslautasia voi käyttää vesiastioina, kalkkikippoina ja ruokakuppeina. Myös eläinkaupoissa myydään matalareunaisia keraamisia astioita, jotka soveltuvat hyvin leogekkoterraarioon.
Aikuisen terraario
Jos samassa terraariossa pidetään useampia yksilöitä, on wetboxeja ja piiloja hyvä olla enemmän. |
Yhdelle aikuiselle gekolle riittää pohjapinnaltaan noin 40x60 cm kokoinen tila, mutta lisko käyttää hyväkseen isommankin terraarion, jos sellainen on mahdollista tarjota. Jos samassa terraariossa pidetään useampia yksilöitä, pitää tilaa olla enemmän. Naaraita voi yleensä pitää yhdessä, mutta useampaa koirasta ei voi laittaa samaan terraarioon. Yhtä koirasta kohden pitäisi olla vähintään kaksi naarasta, ettei koiras ole koko ajan saman naaraan kimpussa.
Aikuisen leopardigekon terraarion pohjalla voi halutessaan käyttää mm. hienoa hiekkaa, hiekan ja turpeen sekoitusta tai ReptiBarkia. Aikuisen gekonkin kohdalla täytyy pitää huoli, ettei eläin ala syömään pohjamateriaalia. Jos hiekka tuntuu maistuvan liiaksi, on se parasta vaihtaa paperiin. Hiekan syöminen voi olla merkki kalkinpuutteesta tai muuten vain ikävä tapa.
Terraarion varustus on samanlainen kuin poikasillakin, ja tärkeimmät sisusteet ovat wetbox, piilopaikat, vesiastia, kalkkikippo ja ruokakuppi. Wetbox saa olla sen kokoinen, että lisko mahtuu sinne mukavasti ja voi vähän kaivella. Jos samassa terraariossa on useampia yksilöitä, on kosteita turvepiiloja hyvä olla useampia. Vesi- ja ruokakuppeina voidaan käyttää vaikkapa jyrsijöille ja kissoille tarkoitettuja keraamisia kuppeja. Aikuiset leopardigekot osaavat syödä melko korkeareunaisista kupeista (noin 7 cm) joten sirkkojakin voi laittaa kupissa tarjolle.
Toukat ja sirkat voidaan tarjota kupista tai pinseteillä. Sirkkakupissa täytyy olla riittävän korkeat reunat. |
Leopardigekot ovat hyönteissyöjiä ja luonnossa niiden ruokalistalle kuuluvat erilaiset sirkat, kovakuoriaiset, toukat, madot, torakat ja hämähäkit. Lisäksi gekot voivat syödä myös hiirenpoikasia. Terraariossa asuvan leogekon perusruokaa ovat sirkat ja jauhomadot. Monipuolisuutta ruokavalioon saa jättijauhomadoilla, hiirenpinkeillä, vahakoisan toukilla ja perhosilla sekä luonnosta löytyvillä myrkyttömillä ja karvattomilla hyönteisillä.
Ruokaelämistä täytyy huolehtia yhtä hyvin kuin itse gekostakin, sillä huonosti ruokitut ruokaeläimet ovat heikkoa ravintoa liskolle. Jauhomatoja säilytetään jauhoseoksessa, joka voi koostua mm. vehnäleseistä, puurohiutaleista, soijajauhosta, kuivahiivasta ja jauhetusta koiran/kissanruoasta. Tuoreruokana annetaan pari kertaa viikossa vaikkapa salaattia, kurkkua, porkkanan tai perunan siivuja sekä muita vihanneksia. Sirkkojen ruokaseos koostuu jauhetusta kuivasta koiranruoasta, puurohiutaleista ja vehnäleseistä. Myös kalanruokaa voidaan antaa. Sirkat tarvitsevat nestepitoista tuoreruokaa päivittäin: kurkkua, salaattia, voikukanlehtiä, pala hedelmää jne.
Leopardigekon ruokaan täytyy lisätä aina vitamiini-kalkkijauhetta. Eläinkaupoissa myydään matelijoille sopivia vitamiinivalmisteita. Hyönteiset pölytetään vitamiinissa kauttaaltaan vaikkapa ravistelemalla niitä muovipussissa tai purkin pohjalla vitamiinin kanssa. Ruokaeläimet voi myös täyttää vitamiinilla sisältä päin: kerää edellisenä päivänä tarvittavat ruokaeläimet erilliseen astiaan ja lisää sinne vitamiinijauhetta ja hiukan kalanruokaa. Seuraavana päivänä vitamiinia syöneet ruokaeläimet voi antaa gekolle ruoaksi.
Sopivan kokoinen ruokaeläin on pituudeltaan gekon pään levyinen tai hiukan pidempi. Leogekon poikasille täytyy varata pieniä sirkkoja ja toukkia, sillä ne eivät pysty syömään aikuisia hyönteisiä.
Poikasille annetaan ruokaa aluksi päivittäin, mutta jo kuukauden ikäiselle poikaselle voidaan ruokintaa harventaa joka toiseen päivään. Aikuisille yksilöille ruokaa voidaan antaa pari kertaa viikossa. Lisäännyttämiseen käytettävät yksilöt kannattaa ruokkia useammin, koska ne paastoavat usein keväällä viikkokausia. Kerralla annetaan sen verran ruokaa kuin lisko jaksaa syödä yön aikana. Syömättä jääneitä ruokaeläimiä ei kannata jättää terraarioon, sillä ne menettävät nopeasti ravintoarvoaan.
Ruokinnassa kannattaa noudattaa kohtuullisuutta. Hidas kasvuvauhti on poikasen kannalta terveellisempi vaihtoehto, ja aikuisillakin gekoilla ruokahalu pysyy parempana, jos niitä ei yliruokita. Lisäksi liikalihavuus lyhentää eläinten elinikää sillä ylimääräinen rasva kerääntyy sisäelimiin. Leopardigekot syövät yleensä hyvin ja ahnaasti niin kauan kun ne kasvavat. Kun ne saavuttavat aikuiskoon -- noin puolen vuoden tai vuoden iässä -- vähenee gekkojen ruokahalu usein huomattavasti. Monet aikuiset gekot pitävät joka vuosi paastokauden, joka yleensä ajoittuu talveen ja alkukevääseen ja voi kestää muutamasta viikosta jopa 2-3 kuukauteen.
Terraariossa pidetään koko ajan pienessä kupissa tarjolla kalkkijauhetta tai kalkkijauheen ja vitamiinijauheen sekoitusta. Erityisesti poikasilla ja munivilla naarailla kalkin sekaan on hyvä lisätä hiukan vitamiinijauhetta. Kalkkina voidaan käyttää esimerkiksi apteekissa myytävää liitujauhetta tai jauhettua seepiansuomua. Vitamiiniksi sopii mm. Nutrobal-vitamiinijauhe ja muut matelijoille tarkoitetut jauhemaiset valmisteet. Tarkista valmisteesta, että se sisältää ainakin A-vitamiinia ja D3-vitamiinia. Vitamiinipurkki on hyvä säilyttää jääkaapissa. Ostohetkellä vitamiinipurkista kannattaa myös tarkistaa parasta ennen -päivä, sillä vanhentuneista vitamiineista ei ole paljoakaan hyötyä gekolle.
Kalkin puutteesta seuraa luuston haurastumista, lihaksiston heikkoutta ja lopulta kuolema. Ensioireisiin kuuluvat jalkojen tärinä ja ruokaeläinten tiputtelu suusta. Pidemmälle edetessään kalkinpuute aiheuttaa jalkojen turpoamista ja poikasilla etujalat voivat kasvaa kieroon jalkaterät sisään päin.
Leopardigekon hoitotoimet |
|
Nahanluonnin aikana gekko ei ole kauneimmillaan. |
Leopardigekon hoitorutiineihin kuuluvat ruokinta, ruokaeläimistä huolehtiminen, veden vaihtaminen, wetboksin kostuttaminen ja terraarion siivoaminen. Vesi vaihdetaan 2-3 päivän välein tai useammin, jos se on likaista. Wetboksin turve täytyy pitää koko ajan kosteana, jotta gekon nahanluonnit onnistuisivat. Lämpimään päähän sijoitettu wetbox kuivuu nopeasti, joten turvetta saa kastella muutaman päivän välein. Viileässä päässä oleva wetbox voi taas jäädä kokonaan käyttämättä. Jos turve likaantuu tai homehtuu, pitää se vaihtaa uuteen. Ulosteet siivotaan terraariosta vähintään kerran viikossa. Poikasilla koko pohjapaperi vaihdetaan uuteen siivouksen yhteydessä. Aikuisilla riittää, että viikkosiivouksen yhteydessä kerätään kakkakikkareet ja muut roskat pois vaikkapa lusikalla. Koko pohjamateriaali vaihdetaan pari kertaa vuodessa tai tarvittaessa useammin.
Poikasena leopardigekko luo nahkaansa melko usein, jopa parin viikon välein. Aikuisilla nahanluontiväli on noin 3-8 viikkoa. Lisääntymisaikana nahkaa luodaan useammin kuin normaalisti, sillä naaraat luovat nahan ennen munimista ja muutama päivä munimisen jälkeen. Leopardigekko syö vanhan nahkansa, joten heti nahanluonnin jälkeen sille ei välttämättä maistu ruoka. Jotta gekko saisi kaikki nahat irrotettua, se tarvitsee terraarioon kosteamman paikan. Liian kuivissa oloissa nahkaa voi jäädä varpaiden ympärille, kuonoon ja silmien ympärille. Varsinkin varpaisiin jäänyt nahka voi vaarantaa liskon terveyden, sillä se estää verenkierron varpaassa ja varvas voi mennä kuolioon tai tulehtua pahasti.
Leopardigekko olisi hyvä tarkistaa säännöllisesti, erityisesti varpaiden ja silmien ympäriltä. Jos kiinni jääneitä nahkoja löytyy, niin lisko laitetaan noin puoleksi tunniksi märkien papereiden sekaan pieneen rei'itettyyn rasiaan. Sitten nahat hierotaan varovaisesti irti sormilla. Nahkoja ei saa vetää irti väkisin.
Itse omistan 3 Leopardigekkoa ja yhden Algerian skinkin.
